Tässä jaksossa koulussa keskeisenä aiheena on ideointi. Laajennamme näkökulmaamme mm. niin muodin kuin taiteen maailmasta. Katsoimme dokumentin Voguen muotitoimittajista ja meidän piti perehtyä tarkemmin kahteen heistä.
Muotitoimittajan tehtävä on heijastaa tietty tyyli tai aikakausi kuvaan, ja jokaisella Voguen muotitoimittajista on täysin eri näkemys siitä, millaisia muotikuvien tulee olla.
Tärkeintä kuvassa on sen mieleen painuvuus. Kuvan täytyy olla säväyttävä ja tuoda esiin jotakin erilaista, se voi herättää hämmästystä ja jopa kauhistusta.
Ihmiset muistavat parhaiten kuvan, eivät niinkään vaatteita.
Toinen Voguen suosikki-muotitoimittajistani on Phyllis Posnick jonka tapana oli kertoa kokonainen tarina yhdessä kuvassa.
Phyllis on luonut monet Voguen muistettavimmista kuvista. Kun muiden muotitoimittajien tyyli on kertoa tarina jopa muutaman sivun täytetyillä kuvilla, Phyllis puhutteli vain yhdellä kuvalla. Hänen jokaiseen kuvansa sisältyy tarina, joten hän myös vaati mallilta paljon. Ensireaktio on aina tärkein.
Jopa tätä kuvaa varten mallin hankinnassa oltiin hyvin tarkkoja, mallin piti tietää miltä näyttää puolikas jalkapallo päässä. Kuvan idea heijastaa sitä, miltä ihmiset nykyään näyttävät kun käsittelevät liikaa kasvojaan, mm. liiallisella meikin käytöllä.
Toiseksi valitsin Carlyne Cerf De Dudzeelen joka rakastaa katumuotia.
Carlynen tapa luoda asukokonaisuuksia on yhdistää arvokkaita merkkivaatteita edullisempien vaatteiden kanssa. Yllä vasemman puolimmaisessa kuvassa mallilla on yllään Christian LaCroixin couture-paita sekä Guessin farkut. Kuvasta levisi suuri kohu, sillä kukaan ei ollut aikaisemmin edes kuvitellut yhdistää tällä tavoin kallista ja halpaa.
Hänen tyylinsä oli stailata koreilevasti, ja runsaasta rannekorujen käytöstä hänet on nimitetty "käsi-juhlien" luojaksi.
Hänen sähäkkä tyylinsä oli suurena osana luomassa 80-90 luvun vaihteen muotia.
